Muistan miten hitaasti meni kerran tajuntaan tieto erään läheisen ihmisen kuolemasta onnettomuudessa. Hitaammin menee tämäkin tajuntaan. Toimitan normaaliaskareita, aivot tyhjänä. Uutiset eivät liehuta lippuja, lööpit eivät karju, maailma vaikenee tyrmistystään. Eilen illalla kirkon kellot soivat kauan ja surullisesti.
Surunvalitteluviestin voi lähettää osoitteeseen rouwregister@dendermonde.be , kynttilän voi sytyttää. Voi rukoilla. Mitä voi muuten tehdä?
lauantai 24. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti